Pari viikkoa sitten shoppailin teinin kanssa ja ostettiin kerralla useammat pipot, sormikkaat ym. ym. Myöhemmin harmittelin turhaa rahan tuhlailua, mutta enpä silloin ajatellut asiaa laajemmalla tasolla. Monella pipolla on meillä käyttöä, sen tuli todistettua tänään . . .

Kotona odotti yllättävä näky - poikani pesemässä lattiaa  (hei haloo, se on murrosikäinen ! ) Arasti kysyin : "Paljonko tarvitset ja mitä meinaat ostaa?" Olin varma,että kyseessä on pisteiden keruu tulevaa rahan kinuamisen pehmittämiseksi. Toisin kävi , poikani siinä vielä vienommalla äänellä vastasi : "Amore oli ottanut mun pipon ja oksennusta on muutamassa kohdassa" .

( Jokin aika sitten pesin lähes kaikki matot, kun kaksi koirista oli oksentanut matoille ja olin vasta äsken saanut viimeiset kuivaksi ja takaisin lattialle ).   
 
Voihan perkele! Kaikki mahdolliset kirosanat kaikui päässäni, mutta sain vain soperrettua suustani vaivaisen toteamuksen : " Onneksi ostettiin useampi pipo "  .   

Jäppisen  ilme oli sanoin kuvaamaton - hän oli tainnut odottaa aivan toisellaista reagtiota . Olenkohan tosi,tosi väsynyt , vai  jo tottunut noihin meidän prinsessan biletyksiin ( Amore osaa järjestää itselleen tekemistä, jos ei saa ketään leikkiin mukaan ).   
Amore oli siis löytänyt pojan pipon (ilmeisesti kundin lattialta tai pöydältä tai sängyn alta tai . . )   tosi vaikeasta paikasta siis  ja päättänyt hieman muotoilla pipoa uuteen malliin , huom! pahvinen lippaosa oli ehjänä, muuten pipo  täynnä ilmareikiä :-(

Onneksi vain yhden maton joudun pesemään kunnolla, muista sain mömmöt pyyhittyä helposti pois . Mattojen pyyhkimisen aikana Amore reppana pyöri korvat luimussa siinä mun ympärillä ja yritti nolona nuoleskella kuin anteeksi pyydellen .

Toivottavasti poikani oppi tästä jotain . . . vai haaveilenko vain turhaan ?