Meinasi käydä köpelösti

Lähdimme taas päiväretkelle Vääksyyn koiria "uittamaan" - tällä kerta J:n autolla koska oli helle ja hänen autossa on ilmastointi. Siihen ei mahdu kolmelle koiralle häkkejä, joten pimut oli vapaana takapenkillä.
Amore maastoutui takapenkin jalkotilaan ja kaheli oli venytellessään tai panikoidessaan työntynyt hantin penkin alle niin, että pää näkyi osittain  etupenkin jalkatilasta.

 Eipä auttanut muu kuin pysäyttää auto ja yrittää panikoimatta  saada kaksi koiraa nopeasti pienestä autosta ulos ennen kuin Amore jää kokonaan penkin alle jumiin.  Ja tietenkin se kaheli yritti tulla etukautta pois ja jäi kuristuksiin kahden raudan väliin.
J pitää yhdellä kädellä kahta koiraa hihnoissa ja yrittää toisella kädellä työntää Amoren päätä takaisin penkin alle - minä takapenkillä persusta pystyssä toinen käsi vääntyneenä penkin alle yritän vääntää niitä rautoja ja toisella kädellä vedän koiraa jaloista. 
Onneksi  jotenkin se koira muljahti sieltä penkin alta  pois !!!
Ja vähänkös eukon kädet ja sydän hetken aikaa tärisi. Se oli elämäni yksi kauheimmista kokemuksista. Ottakaa koira/kissaihmiset tästä opiksi !!!
Penkinalustat pakattiin täyteen tavaroita,ettei hurtta enää sinne pääse.
Ja matka jatkui ...

Vääksyn kanavalla käytiin jäätelöllä viilentämässä tunteita ja ihmettelemässä mahtuuko noin iso laiva kanavasta ...

... ja kyllä mä luulin, että taas tapahtuu kauheita - mutta kyllä se botski mahtui kanavaan ja pääsi Päijänteen puolelta Vesijärvelle. 

Kävimme uittamassa koirulaisia ensin tutulla koirien uimarannalla. Myöhemmin kävellen tutkien kanavan lähimaastoa löysimme mukavan veneiden laskupaikan rauhallisella alueella. Siellä ei ollut ihmisiä lähimailla ja ranta oli matalaa tosi pitkälle saakka.

Kahlasimme molemmat vedessä koirat meitä seuraten ja koska Taikku on pienin, joutui hän ensimmäisenä uimaan kun jalat ei enää ylettynyt pohjaan.  Jopa Cheri uskaltautui reippaasti veteen ja uskollinen ystävä seurasi mua ja joutui hänkin harjoittelemaan uimista ja teki sen muutaman kerran uudestaankin.

Amore kääntyi aina siinä vaiheessa takaisin rantaan kun alkoi upottamaan. Neiti muutenkin halusi tutkia rantaa ja tonkia ihania hajuja.Herkkupalalla saatiin pimu välillä vilvottelemaan, muuten sillä oli ihan omat jutut rannassa.

 Kävimme siellä omalla tontilla tutkimassa joko mustikat olisi kypsiä, mutta tovin vielä saadaan odottaa - ellei joku käy sillä aikaa niitä noukkimassa.  Meidän tontin lähellä on paikka nimeltä "Aurinkovuori" ja kävelimme pienen matkaa kävelyreittiä ylöspäin. Ilma oli hiostava ja aurinko paistoi kuumasti.

Koiria ei voinut yhtään päästää kävelemään  purureitin ulkopuolelle, sillä alue on kuulema käärmeiden paratiisia.
Tulemme kyllä tutustumaan alueeseen uudelleen kunhan ilmat tästä hieman viilenevät. ( ja keräämään niitä mustikoita )

*   *   *