*   *   *

Voi kuinka rakastankaan metsiä,

rauhallisia kävelyreittejä,

rämeikköjä, minne kukaan täysjärkinen ei vauvaudu menemään.

 

Iloitsen nähdä koirien vouhottavan ja viuhtovan paikasta toiseen
kymmenen tassua mahan alla.
Nuuskivan ja maiskuttavan, hyppien ja ravaten - naama naurussa vapaudesta!

Mieli avoimena kuuntelen, kurkistelen
ja kuvittelen ...

Annan itselleni luvan olla se pieni lapsi,
joka näki menninkäisen kurkistavan puun takaa.

               

Se sama pieni tyttö näki maahisen istuvan kannolla
hattu kallellaan pureskelemassa heinänkortta ...

         

      

 ja keijukainen istui sienen päällä jalkojaan heilutellen.

           

Metsä on täynnä ihanaa salaista elämää.
Harmi, että ihmisen toukka kasvaa aikuiseksi ja tulee sokeaksi kaikelle kivalle.

             

PS. Kotona koirat olivat ihan rätti-poikki-väsyneitä
ja tuoksuivat ihanasti metsälle ja sammaleelle ;-)

*   *   *