*   *   *
 

Sovitusti treffasin ystäväni Sirpan Vuosaaren jäähallin kahviossa sillä aikaa kun hänen tytär oli luisteluharkoissa. Vietimme mukavan tunnin rupallen kuulumiset, tosin usein puhe kääntyi myös työasioihin( olen ollut sairaslomalla nyt 1,5 v.)

Sirpa saa mut aina tuntemaan olevani tärkea ja tarpeellinen ihminen,vaikka olenkin nyt "romuna".
Siispä hyvällä mielellä palasin kotikulmille.

Eipä olisi pitänyt hehkutella hyvää fiilistäni, sillä illalla sain siitä jo kärsiä.

Polveani alkoi särkemään ihan urakalla. Oloni äityi lääkkeestä huolimatta niin pahaksi ,että tuli jo oksettava olo.
Jotenkin myöhempää illasta selviydyin koirien pisutuslenkistä,jonka jälkeen lysähdin vaatteet päällä sänkyyni  ja jossain vaiheessa olin vähäksi aikaa nukahtanut.  Yöllä jouduin ottamaan vielä toisen lääkkeen saadakseni nukuttua vielä jonkin aikaa.

*   *   *