Olen onnellinen ainokaisestani - hän on elämäni valo . . . . mutta toisinaan elämä murrosikäisen kanssa aiheuttaa ikenien kiristystä , tunnekuohuja sekä hiipivää hulluutta.  Kotona 14-vuotias poitsu kutsuu mua äidiksi , mutta kavereiden keskuudessa olen se tavanomainen  mutsi  (kysyin asiasta) .  Yleisin vastaus pojulta kysymyksiini on nykyisin : " älä jaksa ! "  - revi siitä sitten huumoria ja kehitä laatuaikaa :-)

Viikkoraha ansaitaa kotitöillä , nykyisin tietsikka-aika tienataan myös tehdyillä ylimääräisillä töillä kotona ( esim. olemalla kotona muiden koirien kanssa, kun olen yhden kanssa treeneissä).  Kuvittelet varmaankin mua nyt tiukkapipoksi, kun kundi ei saa olla "normaalisti" tietsikalla , mutta tähän lopputulokseen on syynä ne lukuiset kiukuttelut ja jatkuva väsymys  ym .ym . Pari migreenikohtaustakin kundi on kokenut liiallisesta koneeseen tuijottelusta .  Nykyisin ruokakauppareissu ja kassien kanto onnistuu suosiolla, kun koneen saa avata sen jälkeen ;-)

Tänään oli kundin tiskausvuoro , mutta koirien kanssa tehdyn iltalenkin jälkeen tiskipöytä näytti tältä :

. . . joten sammutin keittiöstä valon ,etten näe sitä sotkua ja korkkasin sen , mikä näkyy kuvan vasemmassa kulmassa , eli tämän :

 pehmeä , tamminen  " Sol de Chile".

Lauantaina on sitten toinen ääni kellossa - tänään en jaksa motkottaa .