Unihiekat vielä silmäkulmissa sujautin jalkani "reinoihin" sekä vuorauduin paksuun kypytakkiini  klo:7:30 ja sipsuttelin hiljaa keittämään kuumaa juomaa saadakseni tukkoisen olon helpottumaan.

 Höyryävä mukillinen "sadepäivän piristystä" mukana sipsuttelin takaisin peiton alle  lämpimien koirien viekkuun hörppimään juomaani  - ilman mitään kiirettä.  Vielä en ollut valmis heräämään tähän sunnuntai-päivään.

Koirulaiset olivat vain tyytyväisiä, kun saivat vielä tunnin olla lämpimän täkin alla.

Ulkolenkillä koirien kanssa kuljimme puolella teholla. Sydän lepäsi saadessani nauttia ihan vain luonnosta. Katsella ja kuunnella -ihan kuin koiratkin olisi tajunneet, että nyt ei saa vouhottaa. Ne nuuskivat levollisena kuono kohti taivasta, kuin maistellen miltä tämä aamu tuoksuu ja maistuu ...

Hieman tosin valuva nenä ja jomottava pää häiritsi fiiliksiä.

 

Onneksi saatiin kulkea ilman vastaantulijoita.

Sain kuvitella olevani ja asuvani ihan jossain muualla,

siellä minne olen matkalla kunhan on sen aika.

En vielä ole varma missä se paikka on,

mutta jossain sen on oltava.

* Oma unelmieni maailma *

 

 

*   *   *