Lähes kaikki äitivainajani tavarat ovat edelleen talossa paikallaan, koska veljeni vielä asuu siellä( vaatteet toki on laitettu kiertoon ). Laitamme talon myyntiin vasta,  kun veikka löytää mieleisensä uuden kodin itselleen.

Joka kerta veljeni luona käydessäni hän kuitenkin pakkaa jotain
tavaroita matkaani.Tavaroita mitä hän ei itse tarvitse, tai mitä on useampi kappale.  Viime kerralla hän tyhjensi tiskikaapin päällä olevat astiat.  Siskollani on oma kesämökki, joten sinne sopii hyvin vanha kahvimylly ja minä kun olen teenjuoja tarvitsen hänen mielestä useamman teepannun.

Kannut ovat olleet todella kauan siellä kaapin päällä. Ei niitä koskaan äitini aikana käytetty, äiti aina välillä vain pyyhki niistä pölyt. Ei me lapset tiedetty mistä ne oli saatu, eikä silloin edes kiinnostanut - ne vain oli siellä koristeena.

Siispä katsoin hieman tarkemmin pölyisiä kannuja. Nostin tämän valkoisen kukkakannun kantta ja sieltä löytyi lappu ...
           

Viesti Alli-kummini siskolta.
Kummini on kuollut yli 20 vuotta sitten, enkä saanut  mitään muistoksi hautajaisten jälkeen. Muistan, etteivät hänen sukulaiset edes puhuneet hautajaisissa mulle.
Kummillani ei ollut omia lapsia, enkä koskaan tavannut kummini  kaukaisia sukulaisia.

Elämäni ensimmäiset  9 vuotta vietin hyvin paljon kummini kanssa, sillä äitini jäätyä leskeksi olin vasta 2 vuotias ja sisarukseni 5,9 ja 10-vuotiaat. Elättääkseen meidät äidin piti olla paljon töissä.

 Alli-kummista tuli mulle hyvin rakas ja läheinen ihminen, jonka muisto ei katoa sydämestäni.Vietin kummini kanssa paljon enemmän aikaa kuin oman äitini kanssa.
Siispä tämä viesti järkytti suunnattomasti mieltäni. Jopa sen vuoksi,että ihmettelin miksi äitini ei koskaan kertonut kannun alkuperää ....  Miksi hän salasi sen tiedon?

Tunnistaako kukaan minkä niminen kannu tämä on?
Kannun pohjassa on siis no:75 /made in Finland  sekä numeron yläpuolelle posliiniin painettu kirjaimia A X 3  tai jotain vastaavaa.

Vuosia sitten olin sattumalta ostanut itselleni teekannuksi samanmallisen valkoisen  halvan kannun, jota olen ahkerasti käyttänyt teen hauduttamiseen.

Kummini kannu oli siis malliltaankin mieleinen, mutta enpä taida raaskia käyttää sitä kuin parhaimmissa tilaisuuksissa.

PS. Kiitos sinulle kummi, että olit silloin olemassa mun elämässä.
Muistot yhteisistä ajoista ei koskaan unohdu!

*   *   *