Kalenterissani on ollut päiviä vain kahdeksi viikoksi.
         Läheisen kuolinpäivästä muistotilaisuuteen ja uurnanlaskuun...
         Tulevana perjantaina laskemme rakkaan äitimme maan syliin 
         helmikuussa haudatun veljeni luokse .   Ovatkohan he jo  
         tavanneet 44 vuotta sitten kuolleen isämme ? ? ?

         Kaikkea sitä surullinen sydän ajatteleekin ...
         Ikävissään etsii pienintäkin orrenkortta pysyäkseen kiinni
         muistoissa , rakkaista luopuminen on vain niin tuskallista .

        Tämä kuva antoi kipinän etsiä uutta kalenteria, missä on
        päivät  tulevaisuudelle -
        merkintöjä tapaamisista läheisteni kanssa .